Glaukooma

Glaukooma eli vanhalta nimitykseltään silmänpainetauti on sokeuteen johtava sairaus. Se on näköhermon sairaus, joka etenee silmänpaineesta riippumatta. Edetessään sairaus tuhoaa silmän näköhermon säikeitä aiheuttaen näkökenttäpuutoksia. Glaukooma on pitkään täysin oireeton, koska näkökenttäpuutoksia ei voi havaita ennen kuin ne ovat levinneet laajalle alueelle silmänpohjassa.

Glaukooman eteneminen voidaan pysäyttää, mutta sairaus on parantumaton. Glaukooman hoidossa ensiarvoisen tärkeää on varhainen tunnistaminen ja oikean hoidon aloittaminen. Näin ehkäistään taudin etenemisestä koituvat näkökenttäpuutokset ja muut näkövaivat.

Liian korkea silmänpaine aiheuttaa silmänpohjassa sijaitsevan näköhermonpään muuttumista, johtaen näköhermovaurioon ja näkökenttäpuutoksiin. Normaalin silmänpaineen raja-arvot ovat 10-21mmHg. Normaalipaineen raja on suuri ja paineen sietoraja eri silmissä erilainen. Se jolle 10mmHg on normaali voi 20mmHg olla ehdottomasti liikaa. Eli pelkkä silmänpaine ei koskaan kerro koko totuutta vaan kohonnutta silmänpainetta pidetään yhtenä riskitekijänä glaukoomalle.

Glaukooman riskitekijöitä ovat (lähde Glaukooman Käypä Hoito-suositus):

  • Ikä: kaksinkertaistuu joka 10. vuosi
  • Kohonnut silmänpaine: 22-29mmHg 10-13 –kertainen ja >30-35mmHg 40-kertainen
  • Eksfoliaatio (mykiön pinnan hilseily) yhdessä kohonneen silmänpaineen kanssa: 5-10 -kertainen
  • Näköhermon pään verenvuoto: 12-kertainen
  • Diabetes: 2-3 –kertainen
  • Myopia: 2-4 –kertainen
  • Sukurasitus: 3 –kertainen
  • Alentunut perfuusiopaine (kohonnut silmänpaine ja alentunut verenpaine) yhdessä iän kanssa: 3 – kertainen

Koska glaukooma on alkuvaiheessa täysin oireeton, on se erittäin salakavala silmäsairaus. Taudin aiheuttamia näkökenttäpuutoksia potilaan on lähes mahdotonta havaita glaukooman alkuvaiheessa. Kun näkökenttä puutokset ovat niin laajoja, että potilas huomaa ne itse, on tauti kehittynyt jo pitkälle. Hoitamattomana glaukooma vähitellen kaventaa näkökenttää ja johtaa lopulta sokeuteen. Syntyneitä puutoksia ei jälkikäteen voida korjata mitenkään, joten tauti olisi todettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hoito aloitettava mieluummin jo ennen kuin näkökentässä on minkäänlaisia vaurioita. Tämän vuoksi täysin oireettomankin väestön suositellaan käyvän säännöllisesti paitsi silmänpaineenmittauksessa, myös silmänpohjatutkimuksessa.

Miten glaukooma todetaan?

Glaukooma-diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan aina silmälääkärin käynti. Yleensä silmälääkäri tutkituttaa diagnoosinsa tueksi ja ns. lähtöarvoiksi silmänpohjan hermosäie- ja stereopapillakuvat sekä näkökenttätutkimukset. Jatkossa, kun tehdään samat tutkimukset säännöllisesti, niin voidaan seurata sairauden mahdollista etenemistä ja taudin edetessä muuttaa tarvittaessa hoitosuunnitelmaa.

On suositeltavaa käydä silmälääkärin tutkimuksessa, jos yksi tai useampi riskitekijöistä toteutuu. Iän karttuessa silmälääkärillä olisi hyvä käydä vähintään viiden vuoden välein.

Kunnollisessa optikon näön- ja silmien terveyden tutkimuksessa selviää myös riski sairastaa glaukoomaa. Kun asiantunteva optikko tutkimuksissaan mittaa silmänpaineet, tekee mikroskooppisen tutkimuksen silmiin ja valokuvaa silmän pohjat, hän saa hyvän kokonaiskuvan glaukooma-riskistä. Mutta pelkkä silmänpaineen mittaus ei riitä. Puolet glaukoomariskipotilaista läpäisee seulan, jos ainoana tutkimusmenetelmänä käytetään silmänpaineen mittausta.

Glaukooman hoito kohdistuu kohonneeseen silmänpaineeseen. Painetta alentamalla pyritään taudin eteneminen pysäyttämään tai ainakin hidastamaan sitä. Yleisin hoito glaukoomaan on silmänpainetta alentavien silmätippojen äännöllinen käyttö. Silmätippojen vaikutus perustuu joko kammionesteen tuotannon vähentämiseen tai ulosvirtauksen nopeuttamiseen. Kohonnutta silmänpainetta voidaan hoitaa myös laserilla tai kirurgisesti. Molempien toimenpiteiden tarkoituksena on saada lisättyä kammionesteen ulosvirtausta.

Tärkeää hoidossa on säännöllinen silmälääkärin seuranta ja hoito-ohjeiden noudattaminen. Hoitoa ei saa keskeyttää eikä hoito-ohjeita muuttaa omin päin, vaikka tauti ei annakaan mitään oireita.

Brilletin optometristit suorittavat näöntutkimuksen yhteydessä aina silmänpaineenmittauksen lisäksi silmänpohjatutkimuksen, jossa myös tarkastetaan näköhermonpään kunto. Epänormaalin viittaavaan löydöksen huomattuaan optometristi ohjaa asiakaan aina silmälääkärin perusteelliseen silmänpohjatutkimukseen.

Harmaakaihi >>>

Varaa aika näöntutkimukseen