Tietoa näkemisestä ja silmien terveydestä

Likitaitteisuutta kutsutaan myös myopiaksi. Likitaitteinen silmä ei näe terävästi kauas. Syynä on se, että silmän sarveiskalvo (silmän etummaisin kerros) ja mykiö (linssi) taittavat valoa liikaa suhteessa silmän pituuteen. Tällöin silmään saapuvat valonsäteet taittuvat liian aikaisin verkkokalvon eteen, jolloin kuva ei muutu teräväksi kauas katsellessa. Likitaitteinen silmä näkee kuitenkin hyvin lähietäisyydelle. Likitaitteisuutta korjataan miinusvahvuudella, silmälaseilla tai piilolinsseillä.

Likitaitteisuus yleistyy maailmassa kovaa vauhtia. Voimakas likitaitteisuus kasvattaa riskiä erilaisille silmäsairauksille, mutta keinoja likinäköisyyden kehityksen hidastamiselle kehitetään koko ajan. Runsaalla lähityöskentelyllä (lukeminen, näyttöjen katselu ym.) ja vähentyneellä ulkona vietetyllä ajalla on useiden tutkimusten mukaan todettu olevan yhteys jatkuvasti yleistyvään myopian lisääntymiseen. Lähityöskentelyn ja ulkoilun vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan vielä täysin tunneta. Myös sukurasite vaikuttaa näön kehitykseen. Äkillinen kaukonäön heikkeneminen voi kertoa myös verensokerin noususta tai myyräkuumeesta.

Likitaitteisuuden on todettu olevan osin perinnöllistä. Mikäli edes toisella vanhemmista on myopiaa eli miinuslinssit käytössä, on suuri mahdollisuus lapsenkin silmien myopisoituvan. Yhä useammalle lapselle likinäköisyys kehittyy yhä nuoremmalla iällä. Mitä nuorempana myopian kehittyminen alkaa, sitä suuremmaksi sen määrä pääsee yleensä kehittymään ja sitä suurempi riski voi olla eri silmäsairauksien syntymiselle.

Lapsen likinäköisyyden aikainen huomaaminen ja siihen puuttuminen on tärkeää, jotta silmän pituuskasvua saataisiin hidastettua. Nykytutkimusten valossa myopian eli likinäköisyyden kasvua voidaan hillitä optisilla apuvälineillä; tarkoitukseen kehitetyillä piilolinsseillä ja silmälaseilla. On tärkeää, että hoito aloitetaan mahdollisimman varhain, kun silmät alkavat myopisoitumaan.

Kun vanhemmilla ja/tai isovanhemmilla on likinäköiset silmät, kannattaa lapsi tuoda viimeistään kahdeksan vuoden iässä asiaan perehtyneen optometristin vastaanotolle. Tutkimuksessa selvitetään silmien sen hetkinen tila ja mahdollinen silmien myopisoituminen.

Kaukotaitteisuutta kutsutaan myös hyperopiaksi. Kaukotaitteinen silmä ei näe terävästi kauas eikä varsinkaan lähelle ilman silmän mukauttamista. Nuori silmä pystyy kuitenkin korjaamaan kaukotaitteisuuden mukauttamalla eli akkommodaatiolla. Iän myötä silmän akkommodaatiokyky heikkenee ja näin myös kaukonäöntarkkuus alkaa heikentymään. Kaukotaitteisuuden syynä on se, että silmän sarveiskalvon ja mykiön yhteinen taittovoima on liian vähäinen suhteessa silmän pituuteen. Tällöin silmään saapuvat valonsäteet taittuvat silmänpohjan taakse. Kaukotaitteisuutta korjataan plus-linsseillä; silmälaseilla tai piilolinsseillä.

Korjaamaton hyperopia saattaa aiheuttaa lapsillakin näöntarkkuuden heikentymistä, haasteita lähinäössä sekä silmien rasittumista ja näin se vaikuttaa negatiivisesti oppimiseen ja keskittymiskykyyn.

Hajataittoisuus on hyvin yleinen taittovirhe ja taipumus siihen voi olla perinnöllistä. Hajataittoisuus tarkoittaa sitä, ettei silmä ole kaikilta osiltaan symmetrisen muotoinen.  Se johtuu yleensä sarveiskalvon eli silmän uloimman ja näkyvän pinnan eli sarveiskalvon epäsäännöllisestä muodosta. Hajataittoisessa silmässä sarveiskalvon muoto ei ole pyöreä (sfäärinen) vaan sen kaarevuudessa on poikkeamia.Tällöin kuva ikään kuin hajoaa ja näkö on epätarkka tai sumea. Yleisiä hajataitteisuuden merkkejä ovat kirjaimien ympärillä olevat varjot ja pistemäisen valonlähteen ”hajoaminen”.

Hajataittoisuus sanana sekoitetaan usein karsastukseen, mutta ne ovat kuitenkin eri asia. Hajataittoisuus on taittovirhe ja karsastus on kahden silmän välinen asentovirhe.

Hajataittoisuuden oireet ja korjaus

Tyypillinen oire hajataittoisuudesta on varjokuva, eli esimerkiksi tekstiriviä katsoessa terävästi piirtyvän kirjaimen takana näkyy varjo.  Toinen yleinen oire on silmien väsyminen, koska silmän tarkennusjärjestelmä yrittää tarkentaa kuvaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Korjaamaton hajataitto aiheuttaa näön hämärtymisen lisäksi usein päänsärkyä, koska silmä pyrkii mukauttamalla (akkommodoimalla) tarkentamaan näköä.

Hajataittoista silmää autetaan hiomalla silmälasilinssiin sylinterimäinen korjaus,  jossa esimerkiksi linssin pystysuunnassa on eri voimakkuus kuin linssin vaakasuunnassa.  Suuret hajataittoisuudet lisäävät linssin reuna-alueiden vääristymiä, joten hajataittoisuutta korjattaessa on hyvä panostaa linssin materiaalin ja optiikan laatuun. Hajataittoa voi korjata myös piilolinsseillä.

Karsastus tarkoittaa ongelmaa kahden silmän yhteistoiminnassa.  Silmien normaali toiminta edellyttää niiden katsovan samaan kohteeseen, jolloin kahden silmän tuottamat erilliset kuvat yhdistyvät aivoissa ja näköhavaintona on yksi tarkka kuva. Karsastus on silmien asentovirhe, jossa silmät eivät kykene katsomaan yhtäaikaisesti samaan kohteeseen ja oireena esiintyy kaksoiskuva.

Ilmeinen karsastus (tropia)

Ilmeisessä karsastuksessa silmien ulkoisten lihasten toiminta ei ole tasapainossa ja silmät katsovat eri kohteisiin. Tämä näkyy myös ulospäin.

Karsastus voidaan korjata kirurgisesti karsastusleikkauksella. Optometristi ohjaa tarvittaessa tutkittavan silmätautien erikoislääkärin vastaanotolle, jossa arvioidaan karsastusleikkauksen mahdollisuutta. Jos leikkaus voidaan tehdä, silmäkirurgi korjaa lihasten aiheuttamaa asentovirhettä. Leikkauksen jälkeen saatetaan tarvita vielä prismakorjausta linsseihin, jotta silmien kuvien yhdistäminen (fuusio) onnistuu ja näkeminen saadaan mukavaksi ja tarkaksi. 

Piilokarsastus (foria)

Ilmeisestä karsastuksesta poiketen, piilokarsastus ei yleensä näy ulospäin, mutta esimerkiksi väsyneenä toinen silmä voi kääntyä  ilmeiseen karsastukseen. Piilokarsastuksessa kuvan yhtenä pitäminen on kuormittavaa, koska lihakset tekevät jatkuvasti työtä korjatakseen silmien asentoa. 

Piilokarsastusta on useimmilla ihmisillä jonkin verran, mutta jos silmän ulkoiset lihakset pystyvät korjaamaan sen ilman vaivoja, siihen ei tarvitse puuttua.

Piilokarsastuksen oireet ja hoito

Piilokarsastuksen oireita voivat olla varjokuva tai ajoittainen kaksoiskuva, silmien väsyminen, rivien “hyppiminen” lukiessa, päänsärky sekä niska- ja hartiajumit, keskittymisvaikeudet ja vaikeus etäisyyksien arvioinnissa.

Jos piilokarsastus aiheuttaa vaivoja, sitä voidaan hoitaa silmälihaksia vahvistavalla silmäjumpalla (ortoptiset harjoitteet, näköterapia) ja/tai silmälasilinsseihin hiotulla prismakorjauksella. Prismakorjauksen ja harjoitteiden avulla silmät voivat muodostaa aivotasolla taas yhden eheän kuvan

Ikävä ikänäkö vai sittenkin iloinen aikuisnäkö.

Silmän luonnolliseen kehittymiseen kuuluu silmän sisäisen linssin eli mykiön kimmoisuuden heikentyminen iän myötä. Kun linssin kimmoisuus heikkenee, ei näön tarkentaminen eri etäisyyksille suju niin vaivattomasti kuin ennen. Silmän zoomi hidastuu, kunnes silmä ei enää jaksa tarkentaa kaukokorjauksella lähelle. Tällöin luonnostaan hyvän lähinäön omaavilla likinäköisillä henkilöillä lukeminen sujuukin yllättäen mukavammin ilman laseja. Laseja riisutaan lukiessa pois kasvoilta tai pyritään kurkkimaan niiden ali tai yli. Toisaalta aikaisemmin ilman laseja pärjänneet pyrkivät lukemaan kauemmas, lisäävät valoja ja vähitellen alkavat kaivata lukemiseen apuvälineitä, kuten lukulaseja.

Aikuisnäkö kohtaa meidät kaikki jossain vaiheessa. Näkemisen tarpeista ja yksilöllisestä taittovirheestä riippuen aikuisnäön ensimmäiset oireet ilmenevät jopa alle nelikymppisenä. Jos pientä tekstiä joutuu viemään normaalia kauemmas nähdäkseen tarkasti,  silmät tuntuvat usein väsyneiltä, koet otsa-ohimon seudulla usein päänsärkyä ja/tai et jaksa keskittyä tarkkaa näkemistä vaativaan työhön, varaa aika optometristin näöntutkimukseen ja selvitämme, onko silmäsi aikuistuneet ja tarvitset lähityötä helpottavat silmä- tai piilolasit.

Aikuisnäköä voidaan korjata silmälaseilla ja piilolinsseillä.

Mikäli lapsen tai nuoren näkö ei toimi normaalisti, on koulutyö tavallista haastavampaa. Silmien kasvu voi johtaa likitaittoisuuteen, jolloin kaukonäkö sumenee, mutta lähinäkö pysyy hyvänä. Lapsi ei välttämättä kykene itse huomaamaan muutosta kaukonäössään, sillä näkö voi heikentyä niin hitaasti, että hän pitää muutosta normaalina. Heikko kaukonäkö vaikeuttaa taululle katselua ja aiheuttaa silmien siristelyä. Päänsärky puolestaan voi olla merkki kaukotaitteisuudesta, jolloin silmät joutuvat työskentelemään normaalia voimakkaammin tarkentaessaan katsetta eri etäisyyksille. Kaukonäköisille erityisesti lähityöskentely aiheuttaa ongelmia, kuten tekstin ajoittaista sumenemista, rivien hyppimistä, silmien väsymistä ja keskittymisvaikeuksia.

Jos koululaisella ilmenee näkemisen haasteita, toistuvaa päänsärkyä, oppimis- ja/tai keskittymisvaikeuksia, on suositeltavaa hakeutua lasten näkemiseen perehtyneen optometristin vastaanotolle.

Tarkka näkeminen liikenteessä on turvallisuustekijä. Tien päällä näkemisen pitää olla vaivatonta ja tarkkaa. Tämä saavutetaan, kun silmälasit on kunnossa, kelin mukaistet aurinkolasit käytössä sekä tuulilasi on puhdas ja naarmuton.

Iän myötä näöntarkkuus heikentyy muun muassa alkavan harmaakaihin vuoksi. Tällöin varsinkin hämärässä näkeminen tulee haastavammaksi ja aiheuttaa ongelmia kohteiden havaitsemisessa riittävän ajoissa.

Hyvä näöntarkkuus antaa pelivaraa liikenteessä. Mahdollisimman aikaisin havaitut porot on helpompi väistää kuin vasta kohdalla havaitut.

Mikäli koet liikennenäkemisessäsi haasteita, varaa aika optometristin vastaanotolle. Tutkimme näkösi ja silmän terveytesi. Samalla suosittelemme juuri sinun tarpeisiisi sopivat mahdollisesti tarvittavat kontrasti- ja/tai aurinkolasit.

Jos koet läheisesi ajokyvyn heikentyneen ja/tai hän ei enää halua ajaa esimerkiksi hämärissä olosuhteissa, suosittele hänellekin perusteellista optometristin näön ja silmien terveyden tutkimusta.

Silmien kuivuminen on todella yleinen ilmiö, joka koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä ja noin 40% väestöstä. Kuivasilmäisyys on useimmiten vaaraton, mutta harmillinen vaiva. Silmien kuivuminen aiheuttaa muun muassa silmien kirvelyä, kutinaa, vetistystä, roskan tunnetta ja punoitusta. Myös näöntarkkuus ja näkemisen miellyttävyys voivat alentua kuivasilmäisyyden vuoksi. Pitkään jatkunut, vakava kuivasilmäisyys voi aiheuttaa vaurioita silmän etuosiin, joten kuivien silmien hoitaminen on hyvin tärkeää.

Kuivasilmäisyyden aiheuttaa joko liian vähäinen kyynelneste tai sen heikko laatu. Kumpaakin pystytään hoitamaan.

Perinteisin kuivasilmäisyyden hoitomuoto on kostutustipat, jotka hoitavat pääsääntöisesti kuitenkin vain sen oireita, eivätkä itse aiheuttajaa. Kuivasilmäisyyden aiheuttajan kartoittaminen on tärkeää, jotta hoitomuoto voidaan valita oikein.

Mikäli kärsit kuivista silmistä, on suositeltavaa varata aika kuivien silmien hoitoon perehtyneen optometristin vastaanotolle. Optometristi tutkii silmät perusteellisesti, selvittää kuivasilmäisyyden aiheuttajan ja määritettää siihen hoidon.

Kaikki Brilletin optometristit ovat perehtyneitä ja kouluttautuneita kuivien silmien hoitoon.

Lue tästä lisää kuivasilmäisyydestä ja sen hoidosta.

Niska-hartiaseudun vaivat ovat hyvin yleisiä ja yleistyvät edelleen iän myötä. Arvioiden mukaan  25 % yli 30-vuotiaista miehistä ja 40 % naisista kärsii niska-hartiaseudun vaivoista.

Vaivojen aiheuttajia on monia, mutta yksi yleisin on näyttöpäätetyön huono ergonomia ja väärän tyyppiset työpisteeseen ja –tehtäviin sopimattomat silmälasit.  Nykyisin lähes jokainen työ tapahtuu ainakin osittain tietokoneen äärellä, joissakin ammateissa sen äärellä istutaan jopa koko päivä. Jos työpisteen ergonomia on epäsopiva, se aiheuttaa virheasentoja kehoomme.

Aikuisnäköisten, yli 40-vuotiaiden yleisin näönkorjausvaihtoehto on rajattomat moniteholasit, joilla näkee mukavasti lähelle ja kauas. Linssien alaosaan rakennetaan lähinäkövoimakkuus ja linssien yläosalla näkee tarkasti kauas. Luku- ja kaukoalueen välissä on kapea voimakkuuden muuttumisalue.

– Kun moniteholinsseillä katsotaan näytölle, joudutaan usein kääntämään niskaa taaksepäin, jotta pystyy hyödyntämään linssien alaosassa olevaa lähivoimakkuusaluetta. Ongelma korostuu varsinkin työskenneltäessä isojen, nykyaikaisten näyttöjen äärellä, valaisee ongelmaa työnäkemiseen erikoistunut optikko Pasi Hiukka ja jatkaa

– Usein henkilö itse ei huomaa pään kääntämistä taaksepäin. Kun tätä jatkuu koko päivän ja päivästä toiseen, niska-hartiaseutu kipeytyy.

Tyypillisesti niskavaivainen hakeutuu työterveyshuoltoon vastaanotolle, josta hänet ohjataan fysikaalisiin hoitoihin fysioterapeutille. Pahimmillaan niskavaivat aiheuttavat pitkiäkin sairauspoissaoloja työpaikalta.

– Fysioterapian avulla hoidetaan oireita, mutta ei niiden aiheuttajaa. Kuten muutenkin terveydenhuollon alalla, niin tässäkin asiassa pitää paneutua syvällisesti oireiden aiheuttajan korjaamiseen. Jos aiheuttajia ei korjata, niin niska-hartiaseudun vaivat toistuvat yhä uudelleen. Oireet pitää hoitaa kuntoon, mutta samalla pitää aloittaa niiden aiheuttajien kartoittaminen ja korjaaminen, toteaa Hiukka.

Työpisteen ergonomia pitää ensin laittaa kuntoon, joko omin tai ergonomiaan perehtyneen työfysioterapeutin voimin. Päätetyössä näytön katsominen vaatii pään paikallaoloa pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Keskeiset usein katsottavat kohteet tulee sijaita kohtisuoraan edessä, noin 30 asteen katselusektorin sisällä sekä vaaka- että pystysuunnassa. Näyttö pitää säätää itselle sopivaan katselukulmaan ja hyvälle näkö- ja työetäisyydelle. Etäisyys riippuu näytön kirjainten koosta ja yksilön näkökyvystä. Näytön yläreuna ei saa sijaita silmien vaakatasoa korkeammalla. Hyvä nyrkkisääntö näytön sopivalle etäisyydelle on käden mitta. Istuttaessa hyvässä asennossa käden ei saa ojennettuna yltää näytölle asti. Sopiva kirjainkorkeus on noin 3-4mm, jos näyttö on 70cm:n etäisyydellä. Korkeus mitataan näytöltä mittaamalla tekstistä pienen kirjaimen korkeus. Luonnollisesti näytön ollessa kauempana kirjainkorkeuden tulee kasvaa.

Kun työpiste on ergonomisesti ja yksilöllisesti säädetty, kiinnitetään huomio näkemiseen ja kyseiseen työhön soveltuvaan linssityyppiin.

– Jos ergonomian korjaamisesta huolimatta niska ja pää ovat toistuvasti huonossa asennossa, seuraava osoite on työnäkemiseen erikoistuneen optikon vastaanotto. Vastaanotolle tullessa kannattaa mukana olla työpisteen mitat ja mielellään myös valokuva työpisteestä. Näiden avulla optikko pystyy hahmottamaan työssä tarvittavat katseluetäisyydet ja tarvittavien kohteiden sijainnin, neuvoo optikko Hiukka.

– Perusteellisessa työnäöntutkimuksessa määritetään ensin yleislasit ja arvioidaan niiden toimivuus työtehtävissä. Jos nähdään, ettei yleislasit toimi, niin sitten määritetään työhön sopivat silmälasit.

Jos työntekijä ei pärjää yleislaseillaan työssään, niin työnantaja on Valtioneuvoston päätöksen (Vnp 1405/93) mukaisesti velvollinen korvaamaan työntekijälleen erityistyölasit näyttöpäätetyöhön. Korvattavien erityistyölasien tulee olla erilaiset voimakkuudeltaan, linssityypiltään tai asennukseltaan kuin henkilöllä yleiskäytössä olevat silmälasit. Korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvat erityistyölasit ei voi olla henkilön ensimmäiset tai ainoat silmälasit.

– Näyttöpäätelasien kustannukset ovat minimaaliset verrattuna niska-hartiaseudun vaivoista koituviin hoitokuluihin. Yhden sairauslomapäivän kuluilla katetaan työntekijälle hänen työhönsä soveltuvat silmälasit. Onneksi nykyään jo merkittävä määrä valveutuneita työnantajia hankkii työntekijöilleen oikeanlaiset työkalut eli silmälasit työhönsä, vaikka erityistyölasi-säännöstön kriteerit ei täyttyisikään, toteaa Hiukka.

Lopuksi Hiukka kehottaa kaikkia välittämään työkaveristaan ja auttamaan heitä ehkäisemään niska-hartiavaivojen syntyä.

– Usein emme itse huomaa työskentelevämme huonossa asennossa. Haastankin nyt kaikki auttamaan työkaveriaan. Sivusta on helppo huomata niskan virheasennot. Jos työkaverin pää on toistuvasti taivutettuna taaksepäin, niin suosittele hänelle käyntiä työnäkemiseen erikoistuneen optikon vastaanotolla.

Suojalasit ovat nimensä mukaisesti suojalasit. Ne ovat työntekijälle henkilökohtaisesti  hänen työtehtäviinsä valmistetut ja soveltuvat henkilösuojaimet.  Suojalasit voidaan valmistaa voimakkuuksilla ja ilman. Voimakkuudelliset suojalasit eivät ole silmälasit, vaikka niissä olisi asennettuna linssit, joissa on sama voimakkuus kuin käyttäjän omissa silmälaseissa. Sama pätee myös päinvastoin, silmälasit eivät ole suojalasit! Suojalaseissa kehysten ja linssien ominaisuudet ja materiaalit poikkeavat usein silmälasien vastaavista. Suojalasien tehtävä on tarjota käyttäjälleen terävää, vääristymätöntä näkemistä. Myös värien pitää olla aidot ja vääristymättömät. Mutta ennen kaikkea niiden tehtävä on samalla suojata käyttäjänsä silmiä.

Erilaisia työtehtäviä, joissa suojaimia tarvitaan, voivat olla mm. hitsaus, hionta, poraus, leikkaus, talttaus, särmäys ym. Yleensä kaikki teollisuuden alan mekaaniset suorittavat työtehtävät, joissa on riski silmän vahingoittumiselle. Myös erilaisten liuottimien ja nesteiden kanssa tehtävät työt kuuluvat näihin.

Suojalasien tulee suojata käyttäjänsä silmiä erilaisilta mekaanisilta iskuilta, lentäviltä kappaleilta, kemiallisilta roiskeilta, lämmöltä sekä erilaisilta säteilyiltä. Suojainten mallit vaihtelee suojaustason ja tarpeen mukaan.

Meiltä Brilletistä löytyy kattava valikoima erilaisia suojainmalleja toimitettavaksi voimakkuuksilla tai ilman. Suojalaseja vahvuuksin valmistetaan iskunkestoltaan suojaluokkiin S ja F. Suojalaseja voidaan myös valmistaa suojaamaan mm. lämpösäteilyltä, näkyvältä valolta tai pisaroilta ja roiskeilta. 

Suojalaseja koskevat asetukset määrittävät, että ne saa valmistaa, tarkastaa ja toimittaa liikkeeseen vain niiden valmistaja. Niitä ei siis enää valmisteta paikallisesti optikkoliikkeissä, eikä niihin saa tehdä korjauksia. Työnantajan tehtävä on määrittää ja arvioida työhön liittyvät riskit ja huolehtia työsuojeluvelvoitteestaan. Yksi hyvä tapa on toimittaa työntekijälle omilla vahvuuksilla työtehtävän vaatimusten mukaiset suojalasit. Työntekijän vastuulle jää lasien oikea käyttö oman työpaikkansa sisäisten sääntöjen mukaan.

Kaihi eli harmaakaihi on tila, jossa normaalisti kirkas mykiö eli silmän linssi on samentunut. Mykiön samentumisen vuoksi valon kulku verkkokalvolle heikentyy ja sen myötä näöntarkkuus alenee. Harmaakaihi on yksi yleisimmistä näköä heikentävistä sairauksista länsimaissa, ja sen yleisin muoto on aikuisiän kaihi. Noin 30 prosentilla yli 65-vuotiaista ja 70 prosentilla yli 85-vuotiaista on havaittavissa harmaakaihia.

Merkittävin sille altistava tekijä on ikääntyminen, sillä iän myötä mykiön aineenvaihdunta heikkenee ja sen aiemmin läpinäkyvissä lipidi- ja valkuaisaineissa tapahtuu muutoksia. Myös perintötekijät, silmään kohdistuvat vammat, runsas alkoholin käyttö, diabetes, pitkäaikainen kortikosteroidilääkitys, silmän sisäiset leikkaukset sekä pään alueen sädehoito ja röntgensäteily voivat altistaa kaihin kehittymiselle. 

Harmaakaihin aiheuttamat muutokset etenevät yleensä hitaasti. Ensimmäisinä oireina voivat olla hämäränäön heikentyminen ja lukemisen vaikeutuminen. Mykiön samentuessa entisestään kontrastiherkkyys ja värinäkö heikentyvät, jolloin näkökenttä muuttuu haaleaksi. Tavallista on myös häikäistymisen ja likitaitteisuuden lisääntyminen. Harmaakaihin myötä edes uusien silmälasien hankkiminen ei palauta näköä entisen tasolle.

Harmaakaihin ainoa hoitomuoto on leikkaus, jota harkitaan siinä vaiheessa, kun näön heikkeneminen aiheuttaa selkeää haittaa. Leikkauksessa samentunut mykiö poistetaan, ja sen tilalle asetetaan tekomykiö. Tämän myötä silmän taittovoima usein muuttuu, ja potilas voi tarvita uudet silmälasit. Silmälasimääräys kannattaa tehdä kuitenkin vasta aikaisintaan kuukauden kuluttua kaihileikkauksesta. 

Mikäli huomaat lukemisen tai hämärässä näkemisen hankaloituneen iän myötä, kannattaa tutkituttaa silmien terveydentila optometristin tai silmätautien erikoislääkärin vastaanotolla.

Glaukooma on ryhmä silmäsairauksia, joille ominaista ovat näköhermon pään muutokset, näkökenttäpuutokset ja hermosäiepuutokset. Se on hyvin yleinen ja aiheuttaa Suomessa toiseksi eniten pysyviä näkövammoja ikääntyneillä. Glaukooma on salakavalasti näköhermoa vaurioittava sairaus, joka voi hoitamattomana johtaa merkittävään näön alenemiseen. Glaukooma on usein alkuvaiheessa täysin oireeton, ja ilman tarvittavia tutkimuksia voi olla mahdotonta tietää sairastavansa glaukooma ennen kuin tauti on jo edennyt hyvin pitkälle. 

Edetessään glaukooma voi aiheuttaa toisen tai molempien silmien epätarkkaa näkemistä, jolloin esimerkiksi tekstiä lukiessa osa kirjaimista voi kadota näkökentästä. Vähitellen näkökenttäpuutokset lisääntyvät ja loppuvaiheessa jäljellä on usein enää pieni osa keskeistä näkökenttää.

Glaukooman yleisin aiheuttaja on korkea silmän sisäinen paine, joka voi aiheuttaa vaurioita näköhermon päähän heikentämällä sen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Normaalisti silmän sisällä olevan nesteen tulisi kulkeutua eri reittien kautta silmän ulkopuolelle, mutta glaukoomassa tämä nestekierto on häiriintynyt ja silmänpaine päässyt kohoamaan haitallisen korkealle. Glaukooma voi kuitenkin kehittyä ilman korkeaa silmänpainettakin, ja jopa 30-50%:lla glaukoomapotilaista silmänpaine on normaaliarvojen sisällä. Muita mahdollisia riskitekijöitä taudin kehittymiselle ovat muun muassa lähisuvussa esiintyvä glaukooma, suurimääräinen myopia, korkea ikä, diabetes ja kortisonin käyttö.

Glaukooma voidaan todeta perusteellisella silmätautien erikoislääkärin tutkimuksella, joka sisältää silmänpaineen mittauksen, silmän mikroskopiatutkimuksen, silmänpohja- ja hermosäietutkimuksen sekä näkökenttätutkimuksen. Glaukooma tulisi todeta mahdollisimman varhain, jotta hoito saataisiin aloitettua ja siten pysäytettyä taudin eteneminen. Mikäli lähisuvussa on todettu glaukoomaa, ja etenkin jos samanaikaisesti esiintyy muita riskitekijöitä, silmät kannattaa tutkituttaa 40 ikävuoden jälkeen kahden vuoden välein.

Yleisimmät silmänpohjarappeumat ovat kostea ikärappeuma ja kuiva ikärappeuma.

Kosteaa ikärappeumaa seurataan silmälääkärin toimesta säännöllisesti ja tehdään tarvittavia tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä.

Silmänpohjan kuivaa ikärappeumaa tulee puolestaan seurata omatoimisesti ja säännöllisesti. Amslerin kartta on ruudukko, jolla omaseuranta parhaiten onnistuu. Silmälääkärin tarkastus on tarpeen jos uusia näköoireita ilmenee.

Amslerin kartta on ruudukko, jonka keskellä on musta piste. Ruudukkoa katsotaan lukulasit päässä lukuetäisyydeltä  vuorotellen toinen silmä peitettynä. Testi tehdään kerran viikossa tai parin viikon välein. 

1. Käytä lukulaseja testiä tehdessäsi. Huomaa, että kaksi- ja moniteholasit voivat vääristää testitulosta.
2. Aseta ruudukko 30 cm:n etäisyydelle silmistä ja peitä toinen silmä
3. Tarkenna katseesi ruudukon keskellä olevaan mustaan pisteeseen.
4. Toista testi toisella silmällä

Jos viivat ovat suoria ja neliöt samankokoisia, sinulla ei ole välittömiä silmänpohjan ikärappeuman oireita.

Mikäli ruudukon viivat ovat sameita, vääristyneitä tai pienentyneitä, tai ruudukossa on tummia tai vaaleita läiskiä, ota yhteyttä silmälääkäriisi tai hoitavaan silmäyksikköösi.

Käypähoidon mukaan verenpaine on normaali, kun se on 120-129/80 mmHg ja lievästi kohonnut, mikäli arvot ovat 140-159/90-99 mmHg. Verenpainetauti voi vaikuttaa myös silmän terveyteen joko ohimenevästi tai pysyvästi, ja jopa lievästi kohonneen verenpaineen seurauksena voi olla lieviä silmänpohjamuutoksia. Näköä uhkaavat vakavammat muutokset silmänpohjissa ovat kuitenkin nykyisin melko harvinaisia länsimaissa.

Muiden verisuonten tapaan korkea systeeminen verenpaine vaikuttaa myös silmien verisuoniin, ja voi heikentää näkemistä. Korkea verenpaine ja erityisesti huonossa hoitotasapainossa oleva verenpainetauti voivat aiheuttaa hypertensiivisen retinopatian, jonka kehittyminen riippuu muun muassa verenpainetaudin vaikeusasteesta ja kestosta. Hypertensiivinen retinopatia oireilee usein vasta pidemmälle edetessään, jolloin näöntarkkuus alenee. Verkkokalvon tarkan näkemisen alueella voi esiintyä myös turvotusta, joka aiheuttaa näöntarkkuuden heikentymisen lisäksi myös viivojen vääristymistä. Verenpainetauti lisää myös diabeettisen retinopatian, eli verkkokalvon pienten verisuonten sairauden, riskiä. Verenpainetauti yhdessä diabeteksen kanssa lisää näönmenetyksen riskiä huomattavasti. 

Verenpainetautiin liittyvä verkkokalvosairaus voidaan todeta silmänpohjatutkimuksella, jossa joko optometristi tai silmätautien erikoislääkäri tutkii silmänpohjan rakenteet. Hoidossa tärkeintä on perustaudin hyvä hoitotasapaino sekä silmänpohjalöydösten seuranta.