Julkaistu: 15.04.2024
Silmäterveydenhuollon uusi työnjako tehostaa silmäterveydenhuoltoa kustannustehokkaasti
Kliinisen optometrian Master-opintoihin liittyvän tutkimuksen ”Optometrists as Primary Eye Care Providers and their Role as Clinical Eye Health Assessors in Finland” tavoitteena oli osoittaa suomalaisten optometristien valmiudet toimia silmäterveyden perusterveydenhuollon tason palveluntarjoajina ja, että silmäterveydenhuollon nykytila Suomessa edellyttää uutta työnjakoa, jotta pystytään vastaamaan ikääntyvän väestön terveydenhuollon haasteisiin.
Terveydenhuolto kohtaa tulevaisuudessa yhä suurempia haasteita väestön ikääntymisen, terveyspalvelujen kasvavan kysynnän ja terveydenhuollon kustannusten nousun vuoksi. Nämä haasteet ovat sekä toiminnallisia että taloudellisia. Haasteet ovat erityisen akuutteja silmäterveydenhuollossa, sillä yleisimpien silmäsairauksien esiintyvyys kasvaa merkittävästi ikääntymisen myötä.
Julkisessa silmäterveydenhuollossa on jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa edessä merkittäviä haasteita, joihin on vastattava uuden silmäterveysstrategian ja silmäterveydenhuollon ammattilaisten välisen työnjaon avulla. Ilman tätä väestön ikääntymisen aiheuttamiin kasvaviin haasteisiin ei voida vastata ilman julkisten silmähoitopalvelujen laadun ja määrän heikkenemistä.
Julkinen terveydenhuolto ei tällä hetkellä hyödynnä, varsinkaan yksityisellä sektorilla työskentelevien optometristien osaamista juuri lainkaan. Suomen silmäterveydenhuoltojärjestelmä perustuu erikoissairaanhoitoa tarjoaviin julkisiin silmäklinikoihin ja yksityisvastaanottoa pitäviin silmätautien erikoislääkäreihin. Joitakin silmäleikkauksia, erityisesti kaihileikkauksia, julkinen sektori ostaa yksityisiltä silmäklinikoilta. Julkisessa terveydenhuollossa ei ole perusterveydenhuollon tason silmäterveydenhuoltoa.
Lainsäädännön osalta suomalaisen optometrian taso on erinomainen verrattuna eurooppalaiseen keskiarvoon. Lainsäädännöllisesti optometristit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Suurin osa heistä työskentelee optikkoliikkeissä, mitkä ovat luvanvaraisia terveydenhuollon toimijoita. Tämä tarkoittaa, että optometristin ammattia valvovat viranomaiset, Valvira ja aluehallintovirastot (AVI). Suomalaista optometriaa säännellään siis samalla lainsäädännöllä kuin muitakin yksityisiä terveydenhuollon palveluntuottajia ja ammattihenkilöitä.
Maassamme optometrian kandidaattitason koulutus on korkealla tasolla, mistä ovat osoituksena ECOO-akkreditoinnit. Oulun ammattikorkeakoulun ja Metropolia Ammattikorkeakoulun akkreditoinnit ovat kuitenkin vielä ehdollisia. ECOO:n akkreditoimia korkeakouluja on Euroopassa vain viisi. Verrattuna akkreditoitujen oppilaitosten suhteellisen pieneen määrään ja siihen, että kaksi suomalaista oppilaitosta on lähellä akkreditointia, Suomen optometrian koulutustaso on korkea.
Vuonna 2011 voimaan tullut laki optometristien oikeudesta käyttää diagnostisia lääkkeitä oli merkittävä muutos suomalaisten optometristien oikeuksien ja käytännön kannalta. Nykyään kaikilla valmistuvilla optometristeilla on nämä oikeudet, ja monet aiemmin valmistuneista ovat saaneet nämä oikeudet lisäkoulutuksen kautta. Merkittävä parannus ei ole pelkästään oikeus käyttää diagnostisia lääkkeitä, vaan optometristien on oikeudet saadakseen opiskeltava silmien terveyttä ja tutkimista.
Optikkoliikkeissä on asiantuntemusta ja tutkimuslaitteita, joiden avulla voidaan tutkia, arvioida hoidon tarve ja tarvittaessa konsultoida silmätautien erikoislääkäriä, jos potilaan tila sitä vaatii. Lyhyessäkin ajassa on mahdollista konsultoida esimerkiksi julkisella sektorilla päivystävää silmätautien erikoislääkäriä nykyisten viestintävälineiden avulla. Tämä nopeuttaa hoidon tarpeen arviointia, hoidon aloittamiseen tarvittavaa aikaa ja mahdollisesti välttää matkustamisen päivystyspalveluja tarjoavaan silmäklinikkaan.
Yksityisvastaanotolla työskentelevät silmätautien erikoislääkärit käyttävät suuren osan työajastaan näön tutkimiseen ja silmälasien määräämiseen. Toinen merkittävästi heitä työllistävä osa-alue on lähetteiden kirjoittaminen julkiseen erikoissairaanhoitoon, kuten kaihileikkaukseen.
Suomessa optometristien toimintaa rajoittavat lait, terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen pykälä 16:n määrittämät silmälasien määräämistä koskevat rajoitukset ja läheteoikeuksien puuttuminen rajoittavat mahdollisuuksia kehittää silmäterveydenhuoltoa. Nykyisen lain mukaan optikko/optometristi ei saa itsenäisesti määrätä silmälaseja henkilölle, jolla on tai jolla epäillään olevan silmäsairaus, jolle on tehty silmäleikkaus tai joka on alle kahdeksanvuotias. Jos optikoiden ja optometristien oikeutta määrätä silmälaseja rajoittavat ei-lääketieteelliset säännökset poistettaisiin, silmäterveyden ammattien välistä työnjakoa voitaisiin selkeyttää. Näiden rajoitusten poistaminen merkitsisi sitä, että kaikki silmälaseja tarvitsevat voisivat saada ne optikon/optometristin määräyksestä eikä heidän tarvitsisi mennä silmätautien lääkärin vastaanotolle. Kun kaikki silmälasimääräykset tehtäisiin optikoiden/optometristien toimesta, silmätautien erikoislääkäreiden työmäärä yksityisellä puolella vähenisi merkittävästi, jolloin heidän resurssejaan vapautuisi varsinaisten silmäsairauksien hoitoon ja silmäkirurgiaan. Tämä tulisi nopeuttamaan potilaiden hoitoon pääsyä ja lyhentämään koko ajan piteneviä silmäterveyden hoitojonoja.
Optikkojen/optometristien läheteoikeuksien puuttuminen on merkittävä tekijä yksityisvastaanottoja pitävien silmätautien erikoislääkäreiden työmäärän kannalta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa optikot/optometristit saavat lähettää potilaan suoraan julkisen sairaalan silmäklinikalle esimerkiksi kaihileikkaukseen, kun määritetyt lähetekriteerit täyttyvät. Tämä malli helpottaa potilaiden hoitoon pääsyä, koska potilaiden ei tarvitse Suomen mallin mukaan käydä silmätautien erikoislääkärin yksityisvastaanotolle ja maksaa tutkimuksesta saadakseen lähetteen sairaalan silmäklinikalle, esimerkiksi kaihileikkausta tai akuuttien tapausten arviointia ja hoitoa varten.
Läheteoikeuksien puuttuminen on merkittävä optometristien potilashoitoon vaikuttava tekijä. Tämä pätee erityisesti kiireellisissä tapauksissa, sillä se voi hidastaa potilaiden hoitoon pääsyä. Saadakseen lähetteen julkiselle silmäklinikalle potilaan on mentävä joko yksityisvastaanotolla toimivalle silmätautien erikoislääkärille, terveyskeskuksen yleislääkärille tai perusterveydenhuollon päivystykseen. Tällainen monimutkainen hoitopolku pitkittää asianmukaiseen hoitoon pääsyä, lisää kustannuksia ja rasittaa terveydenhuoltojärjestelmää. Lisäksi optometristeilla on tietämys ja tutkimuslaitteet silmäsairauksien tunnistamiseksi ja hoidon kiireellisyyden arvioimiseksi. Samaa silmäterveyden asiantuntemusta ja laitteita ei ole saatavilla perusterveydenhuollon terveyskeskuksissa. Läheteoikeuksien myöntäminen optikoille/optometristeille Ruotsin ja Norjan mallien mukaisesti vähentäisi silmälääkäreiden työtaakkaa ja vapauttaisi resursseja vaativampien silmäsairauksien ja silmäkirurgian tutkimiseen ja hoitoon.
Ylemmässä ammattikorkeakoulussa kliinisen optometrian master-tutkinnon suorittaneet optometristit opiskelevat saman farmakologian kokonaisuuden kuin sairaanhoitajat, joilla on rajattu oikeus määrätä terapeuttisia lääkkeitä. Paikallisten silmätulehdusten, vaikeiden kuivasilmäisyys-tapausten ja silmiin liittyvien allergisten sairauksien hoito helpottuisi ja nopeutuisi, jos master-tutkinnon suorittanut optometristi voisi jatkossa määrätä potilaan tarvitsemat lääkkeet. Tällä tavoin helposti tunnistettavat ja hoidettavat silmäsairaudet eivät vaatisi erikoislääkärin tutkimusta, vaan optometristi hoitaisi ne. Näin perusterveydenhuolto toimii maassamme nykyään: koulutetut sairaanhoitajat hoitavat pieniä, paikallisia tulehdustiloja.
Silmälasien määräämistä koskevien rajoitusten poistaminen, läheteoikeuksien myöntäminen kaikille optometristeille ja rajoitettujen terapeuttisten lääkkeiden määräämisoikeuksien antaminen maisterin tutkinnon suorittaneille optometristeille edellyttävät asetus- ja lakimuutosta. Näillä toimilla voidaan tehostaa silmäterveydenhuollon ammattien välistä työnjakoa ja vastata paremmin silmäterveydenhuollon järjestämisen haasteisiin tulevina vuosina. Erinomainen esimerkki mallin toimivuudesta on tilanne Ruotsissa ja Norjassa, joissa nämä oikeudet, lukuun ottamatta oikeutta määrätä terapeuttisia lääkkeitä, ovat olleet arkipäivää jo vuosia. Näissä maissa hoitoonpääsyjonot ovat lyhyempiä kuin Suomessa, ja yhteistyö silmäterveydenhuollon ammattilaisten välillä toimii hyvin.
Oikeuksien antaminen optikoille lisäisi luonnollisesti optikon vastuuta potilaan hoidosta. Optometristit ovat eurooppalaisten standardien mukaan laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on laaja ammatillinen koulutus ja joita koskee sama lainsäädäntö kuin lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Lisäksi optometristit työskentelevät pääasiassa optikkoliikkeissä, jotka kaikki ovat luvanvaraisia terveydenhuollon palveluyksiköitä ja joissa tehtyjen tutkimusten tiedot siirretään Kanta-palveluun. Optometristit ovat siis valmiita ottamaan yhä enemmän vastuuta.
Optometristeillä on koulutus ja taidot toimia silmäterveydenhuollon perusterveydenhuollon tarjoajina, joten julkisen perusterveydenhuollon silmäongelmista kärsivät potilaat voitaisiin ohjata optometristille julkisella rahoituksella toimivan sairaalan silmäklinikan sijaan. Tämä säästäisi yhteiskunnan kustannuksia, vähentäisi sairaaloiden silmäklinikoiden työmäärää, mahdollistaisi palvelujen tarjoamisen lähellä potilasta ja loisi silmäterveyden osa-alueen, joka puuttuu Suomen perusterveydenhuollosta. Merkittävin hyöty optometristien osaamisen hyödyntämisestä olisi hoitoon pääsyn merkittävä nopeuttaminen ja julkisesti rahoitettujen silmäklinikoiden resurssien osittainen vapautuminen vaativampiin hoitoihin ja kirurgiaan.
Merkittävä osa perusterveydenhuollon yleisimmistä ICPC-2-koodatuista silmiin liittyvistä käynneistä on sellaisia, jotka optometristi voi nykyisenkin lainsäädännön mukaan tutkia ja arvioida potilaan silmien terveydentilaa. Useimmat kirjatuista syistä liittyvät näkemisen ja erilaisiin kuivasilmäisyyden oireisiin. Optometristin taidot ja välineet mahdollistavat sen, että hän voi tehdä perusterveydenhuoltoa laadukkaamman tutkimuksen ja hoitaa näitä oireita ilman lääkärintarkastusta ja tarvittavaa lääkitystä.
Tutkimuksessa ei käsitelty digitalisaation mahdollisuuksia. Etäkonsultaatiot ja -tutkimukset kehittyvät jo nyt ja erityisesti tulevina vuosina nopeasti. Tämä on suuri mahdollisuus luoda palveluja lähelle potilasta ilman turhia aikaa vieviä ja kalliita matkoja.
Tutkimuksessa käsitelty yksittäinen kliininen tapaus osoittaa esimerkin omaisesti optometristien mahdollisuudet hoitaa akuuttejakin tapauksia.
Silmäterveydenhuollossa tarvitaan siis uutta työnjakoa. Optometristien osaamisen laajamittainen hyödyntäminen julkisessa silmäterveydenhuollossa toisi merkittäviä kustannussäästöjä ja vapauttaisi silmälääkäreiden resursseja vaativampiin silmäsairauksien hoitoihin ja silmäleikkauksiin. Tämä edellyttää ennakkoluulotonta, näyttöön perustuvaa arviointia eri ammattiryhmien osaamisesta, mikä johtaa silmäterveydenhuollon roolien uudelleenjakoon.
Yhteenvetona tutkimuksessa todetaan, että optometrian taso Suomessa on erittäin korkea verrattuna eurooppalaiseen keskiarvoon, ja suomalaisilla optometristeilla on riittävä osaaminen toimia näön ja silmien terveyden ensisijaisina tutkijoina. Hyödyntämällä optometristien asiantuntemusta ja palveluja Hyvinvointialueet pystyvät resursoimaan silmäterveydenhuollon tehokkaammin kustannusten ja palvelujen saatavuuden kannalta. Samalla silmätautien erikoislääkäreiden resursseja saadaan ohjattua vaativampaan silmäterveydenhuoltoon, kuten silmäkirurgiaan.
Nyt vaaditaan aitoa pohdintaa ja päätöksiä, miten silmäterveyden haasteet saadaan selätettyä tulevina vuosina. Me optometristit olemme valmiita ottamaan isomman roolin silmäterveydenhuollosta ja huolehtimaan näin suomalaisten näkemisestä ja silmäterveydestä.
Pasi Hiukka
optometristi MS, Master´s Degree in Health Care, Clinical Optometry
Linkki tutkimukseen: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101827720