Moniteholinssit toivat vapautta ja helpoutta silmälasien käyttöön

Hankin ensimmäiset silmälasini vuonna 2019. Tuolloin havaitsin lähinäköni huolestuttavaa heikentymistä. Kerron esimerkin, joka todella pysäytti minut.

Erään rakennuksen edustalla tuijotin pitkään kylttiä, jossa mielestäni luki, että rakennuksessa on Gerbiilitori ja mietin, että kiva kun täällä on joku lemmikkitapahtuma. Oikeastihan siinä kyltissä luki, että rakennuksessa on defibrillaattori eli sydäniskuri.

Lähinäköni huonontui entisestään sairastettuani kilpirauhasen liikatoimintaa, joten päivitin lähilasejani, päätelasejani, niitä ikänäkölaseiksikin kutsuttuja.

Vähän aikaa meni taas hyvin, mutta melko nopeasti huomasin, että silmälasini olivat usein eri paikassa kuin itse olin. Kaupassa tuoteselosteiden zoomailu ilman laseja oli noloa ja rasittavaa. Hermostuttavaa oli myös yrittää lukea viestejä puhelimesta ja vastata niihin oikeinkirjoitus huomioon ottaen. Onneksi Google Mapsiin kuitenkin sai ääniohjauksen.

Viime keväänä päätin tehdä asialle vihdoin jotakin ja varasin ajan Brilletiin optikolle. Optometristi Pasi Hiukka teki minulle kattavan näöntutkimuksen. Kaukonäössäni ei ollut vielä korjattavaa, mutta moniteholasien tarve oli ilmeinen, jotta näkisin samoilla laseilla kauas ja lähelle.

Työssäni valokuvaajana, mutta myös toimittajana on tärkeää rauhoittaa työtilanteet niin, että näkökyky on tasainen koko ajan. Yötaivaan ja erityisesti revontulien kuvaaminen on myös rakas harrastukseni. Se on hyvin hektistä puuhaa, kun taivas on tulessa. Olen monta kertaa etsinyt pimeässä lähinäkölasejani tarkistaakseni ja muuttaakseni kameran asetuksia ja kuvien tarkkuutta. Lähinäkölaseja en ole voinut käyttää koko ajan silmien rasittumisen vuoksi ja pääkin tuli kipeäksi. Välillä se on ollut melkoista sähläämistä, joka hermostutti minua.

Näöntutkimuksen jälkeen kävin Brilletissä vierailulla olleen meikkitaiteilija Raili Hulkkosen silmälasistailauksessa ja hänen ohjeillaan löysin itselleni italialaisen Piero Massaron suunnittelemat upeat kehykset. Täytyy ihan mainita, että näitä kehyksiä ei ole ihan jokaisella vastaantulijalla. Uniikkeja kehyksiä on valmistettu ainoastaan 100 kappaletta.

Valinta oli yllättävän helppo, vaikka ensin tutkin tietysti niitä perinteisempiä, tuttuja kehyksen muotoja ja värejä. Valikoima oli suuri. Oli pyöreää, kulmikasta ja kissamaista kehystä, joista löytyy eri värivaihtoehtoja, kuten vihreän, sinisen sekä ruskean eri sävyjä.

Hulkkonen muistutti, että vaikka trendejä on äärimmäisen kiinnostavaa seurata, on tärkeää, että silmälasit viestittävät omaa persoonaa ja sopivat kasvoille. Minusta juuri nämä kehykset sopivat minun kasvoilleni. Varmistin vielä kehysvalinnan Brilletin Taina Hiukan kanssa.

Olen valintaani todella tyytyväinen. Meikkaan arjessa kovin vähän, siksi olenkin erityisen iloinen, että upeat ja naiselliset silmälasieni kehykset antavat minulle filmitähtimäisen lookin ihan jokaisena päivänä ja kasvoni saavat ryhdikkyyttä.

Aluksi vierastin moniteholaseja, ja niinpä otin ne esimerkiksi autoa peruuttaessani pois. Se oli vähän hassuakin, mutta nopeasti totuin uusiin laseihini. Lisäksi hyvä näkökyky laseilla parantaa luonnollisesti keskittymiskykyäni. Näkeminen on hyvin olennainen asia.

Moniteholaseissani on hyvin yksilölliset Varilux XR Pro- linssit, joihin silmäni tottuivat nopeasti. Linssi on suunniteltu mukautumaan silmieni luonnolliseen liikkeeseen, niin siirtymän tarkennus lähelle ja kauas on saumatonta. Näköni on terävä välittömästi, katson sitten lähelle tai kauas, myös liikkuessani. Näkökenttäni on laaja. Lisäksi olen huomannut, että näöntarkkuus on erinomainen myös hämärässä, ja se johtuu nimenomaan linsseistä, ei kissamaisista kehyksistä.

Terhi Vanha